Finnish English Russia
Isoäidin Aikaan
Pikahaku
Tuoteryhmät
Muistojen säveliä yli
50 vuoden takaa
Valokuva-albumi
Elävää kuvaa
Linkit
Entisajan kyläyhteisö
Maitolaiturilla
Medialle
Iltapuhteita lapsille
Tuvan tunnelmia
Uutisvakka
Uutiskirje
Sähköpostiosoitteeni:
Maksutavat
Suvivirttä odotellessa
Mistä tuo vihreys taas yhtäkkiä tulla tupsahti? Ja aurinko ja lämpö.

Joka talvi sitä unohtaa, kuinka ihanaa onkaan alkukesän vihreys. Pienet hiirenkorvaiset koivunlehdet puhkeavat täyteen lehteen yhdessä päivässä, kun kesäsade antaa niille voimaa ja aurinko hellii niitä lämmöllään.

Västäräkkikin on taas palannut keikuttamaan pihakivelle ja pääskyset narisuttavat pientä nokkaansa puhelinlangalla toisiansa kosiskellen. Kohta on kiire pesän teossa. Talon joka räystäs ja kattotiilen kolo on jo tarkkaan tutkittu. Minne tehdä pehmoinen pesä pienille pojille?

Iloiset lasten äänet kuuluvat pihalta. Poissa ovat talven takit ja hatut. Paljaat varpaat nauravat ja iloitsevat kosteasta aamukasteesta, pehmeästä hiekasta varpaiden välissä. Poissa ovat talven alakuloisuus ja kitinä. Yllä ovat värikkäät kesämekot ja naamalla leveä hymy. Silmät loistavat kuin pienet auringot.

– Äiti, koska mennään uimaan? Mennäänkö jo tänään?
– Odotetaan nyt vielä hieman. Tänään on vasta ensimmäinen kunnon aurinkoinen päivä. Vesien täytyy vielä lämmitä tovi.

Tiesin kuitenkin, että ei kauaa auta selittelyt moiset. Kiire uimaan oli kova. Uimarenkaat odottivat jo rapulla hetkeä, jolloin lähdettäisiin.

Enää muutama viikko koulujen kevätjuhlaan. Suvivirsi soi jo korvissani ja saa omat lapsuuden muistot heräämään eloon.

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi, taas lämpö auringon. Se luonnon uudeks luopi, se kutsuu elohon."

Kaunis virsi. Oli mukavaa laittaa ylle jotain uutta ja kaunista. Usein se oli mekko tai hame ja pusero. Uudet hienot leningit tekivät kevätjuhlasta juhlan. Tilaisuus oli arvokas. Olihan koulussa oltu kokonainen vuosi ja nyt koitti odotettu kesäloma ja pääsi mummolaan rakkaan mummon luokse.

– Mitäs tehhään ruuaksi?
– Leipämaitoa.
– Sehän on sun herkkuas. Tehhään vuan. Paistetaan iltasella sitten lettuja.

Ja niin mummo keitti punaista maitoa, pilkkoi maidon sekaan ruisleipää, laittoi ison nokareen voita ja suolaa. Siinä se oli se lapsen herkku - leipämaito. Eikä muuta tarvinnut. Takaisin kiireesti ulos leikkimään.

Kun metsämansikat kypsyivät, niitä poimittiin timotein varteen. Ahomansikoita ja ketunleipiä. Ketunleipiä ja mustikoita. Suolaheinää ja metsämansikoita. Iltasella maistui jo mummon voissa paistetut letutkin.

Päivät kuluivat rattoisasti mummon hoivissa. Nukuttiin vierekkäin aitassa ja kuunneltiin sateen ropinaa. Välillä ukkonenkin paukahteli, mutta mummon selän takana oli turvallista nukkua. Aamulla nukuttiin pitkään. Minnekään ei ollut kiire. Juhannusruusun tuoksuun ja mehiläisten pörinään oli ihana herätä.

Kauppa-autolta kävimme ostamassa ruokaa ja usein ostettiin myös iso paketti jäätelötä, niin kuin mummo tapasi sanoa. Jäätelöä sai syödä niin paljon, kun vain jaksoi, vaikka koko litran. Herkkuasioissa ei mummo kitsastellut.

Elämä oli rauhallista. Mummolla oli aina aikaa istua ja pitää sylissä kiikkustuolissa. Usein hän hyräili tai lauleli jotain sävelmää tai kertoili tarinoita omasta lapsuudestaan. Pidimme yhdessä hämärän hyssyä.

– Äiti. Lähdetäänhän me kohta?
– Minne nyt?
– No, sinne uimaan.
– Jaa..a. No, ehkä sinne on sitten mentävä, mutta en usko, että vielä tarkenette uida.
– Kyllä taretaan.

Huulet sinisinä lapsoset pienoiset sitten uida polskivat hyisessä vedessä. Eikä ollut yhtään kylmä. Kauaa ei tarvinnut heitä kuitenkaan houkutella lähtemään.

– Äiti. Tehdään nokkoslettuja ruuaksi? Ja jälkiruuaksi otetaan jäätelötä.
– Tehdään vaan. Saattekin auttaa nokkosten etsimisessä. Kerätään samalla pakastimeenkin.

Tehtiin lettuja. Rasvamäärää olin hieman vähentänyt mummoni ajoista. Hyviä ne silti olivat ja sitä paitsi tuli aimo annos rautaa mukana.

Kunpa ahomansikat kypsyisivät jo. Poimittaisiin niitä lasten kanssa timotein varteen niin kuin ennen.

Hei, mutta tuollahan on jo voikukkia!

– Lapset. Kerätkääpä voikukkia pitkään varteen, niin tehdään teille hienot kukkaseppeleet.

Jaana Kiuru /2010
Suomen Verkkomaksut
Evolution Solutions Verkkokaupparatkaisu