Finnish English Russia
Isoäidin Aikaan
Pikahaku
Tuoteryhmät
Muistojen säveliä yli
50 vuoden takaa
Valokuva-albumi
Elävää kuvaa
Linkit
Entisajan kyläyhteisö
Maitolaiturilla
Medialle
Iltapuhteita lapsille
Tuvan tunnelmia
Uutisvakka
Uutiskirje
Sähköpostiosoitteeni:
Maksutavat
Sialle pirtua

-Luuletko, että sika porsii tällä viikolla? Mulla olis muutennii kääntiä kirkolla, uteli isä äidiltä.

- Varmasti, viimeistään perjantaena ja sillon männöö jo yli, vastasi äiti tomerana.

- Huomenissa on jonnii lähettävä hakemaan pirtua elukkaliäkäriltä, minä en ommoo konjakkian anna, jatkoi mummokin.

Isä lähti heti ylösnoustuaan reippaasti asioimaan kaikenlaista kirkonkylään. Naiset kirjoittivat vielä muistilistankin.

Pirtua piti hakea eläinlääkäriltä siten, että hän kirjoitti reseptin ja apteekista sai sitten ostaa. Aina piti tehdä tarkka selostus kuitenkin, mihin kyseistä lääkettä käytettiin. Usein isännät käyttivät sitä omien vaivojensa hoitoon ja vieläpä ylen määrin. Pirtu oli halpaa ja kovaa ainetta ryyppyporukoissa. Monia juttuja kiersi kylällä, miten eläimille tarkoitettu lääke oli mennyt parempiin suihin.

Päivä meni ja tuli jo pimeää, mutta isää vain ei kuulunut. Mummo ja äiti yhdessä tarkastelivat sian vointia ja käyttäytymistä.

- Tuota Oskarilla iso kupo ruisolkia. Sitten kun sika alakaa kantamaan suussaan oloktukkoja ja tekemään pessee, on porsimine lähellä.

Mummo nojaili karsina-aitaan ja kyttäili, mutta emakko ei välittänyt sen enempää naisten kurkisteluista kuin oljistakaan. Se söi ja makoili kaikessa rauhassa.

Isää ei kuulunut, ei näkynyt, eikä hän tullut seuraavanakaan päivänä. Äiti lähti mummon kehoituksesta samalle asialle kirkonkylään. Onneksi Leena-hevonen oli jo oppinut ajettavaksi.

Eläinlääkäri oli tivannut äidiltä, oletteko kenties samaa sukua kuin edellinen hakija, kun sukunimi ja osoite ovat samat.

- Olen valitettavasti, mutta tämä pirtu männöö kyllä porsivalle sialle. Minä en sitä juo.

Eläinlääkäri uskoi äkäisen näköistä äitiä ja kirjoitti reseptin. Sopivasti pirtu joutuikin juuri porsimista aloittelevalle emakolle. Mummo kertoi: -Pessee se on tehnä jo monta tuntia.

Puoli ämpäriä kurria lämmitettiin ja sekaan lorautettiin kahvikuppi pirtua sian raunoittamiseksi.

Emakko joi halukkaasti, sillä kurri oli sen herkkua. Ajoitus osui. Sika rojahti makuulle ja porsiminen alkoi. Porsas kerrallaan pyörähti ilmoille ja äiti keräsi niitä sitä mukaa alta pois.

Kun kaikki olivat ulkona, sai äiti rauhassa asetella ne nisiin  imemään emän öristessä tyytyväisenä aloillaan.

- Hyvästi mäni, siellä ne nyt immöövät ja emä makkoo.

- Anna muata, mutta jätä valo piälle. Näkköövät pyöriä, eikä emä tallo pimmeessä. Mummo oli hyvillään onnistumisesta.

Seuraavana päivänä isä tuli aika vaisuna ja kalpeanaamana kotiin. Äiti ei edes vilkaissut häntä, mutta mummo kysyi:

- Kennenkä emakolle sinä sen pirtus juotit, kun kottii ei joutunna yhtään?

- Män nii myöhään, että pit jiähä sotakaverin luo yöks ja olj niin paljo muistelemista. Samalla isä liukeni keittiöstä.

- Paljo olj sotajuttuja, kun kaks yötä män muistellessa, tuhisi mummo perään.

Illalla myöhään isä hiippaili pahnaan katsomaan, mitä sinne kuului. Siellä hän näki pikkupossujen ja emon yhteiselon sujuvan ongelmitta ja oli mielissään.

Maijan kanssa kävimme myös usein ihailemassa valkoripsisiä, vikkeliä otuksia, jotka kisailivat ja tappelivatkin keskenään.

- Voe, kun eivät tuon isommiks kasvaskaan, juttelimme aidalla.

 

Suomen Verkkomaksut
Evolution Solutions Verkkokaupparatkaisu