Finnish English Russia
Isoäidin Aikaan
Pikahaku
Tuoteryhmät
Muistojen säveliä yli
50 vuoden takaa
Valokuva-albumi
Elävää kuvaa
Linkit
Entisajan kyläyhteisö
Maitolaiturilla
Medialle
Iltapuhteita lapsille
Tuvan tunnelmia
Uutisvakka
Uutiskirje
Sähköpostiosoitteeni:
Maksutavat
Läheltä piti

- Hilima kirjotti Jyväskylästä, nyt saes kangasta tiskin alta, jos olis voeta rahan lisäks, äiti varovasti lähestyi mummoa.

- Mittee kangasta ne nyt möes? vilkaisi mummo lehtensä takaa.

- Mustoo samettia, eikä lähe, kun voella, jatkoi äiti toiveikkaana.

Hän tiesi kirnuuksen olevan valmiina happanemassa ja siitä liikenisi ainakin kilo, puolitoista ylimääräistä, jos muuten nuukailtaisiin, eikä paljon leivottaisi viikolla.

- Ala sitte ite kirnuammaan, käski mummo keinutellen edelleen lehtineen. Äiti ilahtui kovin ja ryhtyi heti toimeen. Oli sentään mukavaa päästä kaupungissa käymään, näkemään siskoaan ja maailman menoa yleensäkin.

Varhain aamulla oli noustava navetalle ja sitten Oskarin hevoskyydillä pysäkille. Juna oli tapansa mukaan kovasti myöhässä ja tupaten täynnä ihmisiä. Sotilaita oli menossa jonnekin ja siviileitä penkit pullollaan. Hitaasti ähkyen juna kiskoi raskasta lastiaan kohti Jyväskylää. Äkkiä joku kuiskasi vaunun ovelta.

- Sotapoliisit tulevat!

Vaunussa tuli vilskettä. Äidillä oli voikilot kassissa. Nopeasti kuin salama hän sieppasi ne ja sujautti turkkinsa hihoihin lapasten ja huivinsa sisään. Istui takaisin ja yritti olla kuin ei mitään.

Poliisit tarkastivat jokaisen kassin ja laukun. Valaisivat taskulampuilla penkkien aluset ja hattuhyllyt. Siitä vaunusta ei löytynyt huomauttamista ja poliisit poistuivat kädet lippaan vetäen ja jatkoivat seuraavaan vaunuun.

Mikä helpotus. Monilla muillakin taisi olla jotakin luvatonta kaupunkiin vietäväksi. Pienimuotoinen musta pörssi toimi ihmisten kesken. Kaupunkilaiset saivat kipeästi kaipaamiaan elintarvikkeita ja maalaiset vastaavasti kankaita, kenkiä ym.

Suoraan asemalta äiti porhalsi pian sairaalaan Hilman luokse. Onneksi Hilma sai pari tuntia vapaata palveluksesta. Napakasti naiset painelivat siihen kauppaan, jossa Hilma oli kuullut kankaita olevan.

Takahuoneeseen vain neuvottelemaan ja sopimaan hinnasta itse kauppiaan kanssa ja kaupat syntyivät. Paketti oli pian valmis ja päästiin nopeasti kadulle. Sellainen toiminta oli sakon alaista.

Siskokset olivat mielissään ja korvikekuppi maistui pienessä kahvilassa. Leivoksiin ei ollut varaa, eikä niitä kyllä ollutkaan. Hilman oli juostava takaisin sotasairaalaan ja äiti lähti asemahuoneeseen vartomaan junan tuloa.

Taas se oli kovin myöhässä ja Sauvomäkeen tultaessa oli jo pimeää. Musta ruuna antoi hirmuista vauhtia kylmetyttyään asemalla. Äiti painui tyystin vällyjen alle ja yritti pysyä lämpimänä. Oskarilla oli onneksi koirannahkarukkaset käsissä ja isän iso turkki päällä.

- Saetko mittään? oli mummon kysymys kiikkutuolista.

- Vähältä piti, etteivät sotapoliisit vieneet voetani, mutta turkin hihoja eivät onneksi tarkastaneet, selitti äiti kylmissään.

- Näätä nyt tyttöjen juhlamekkokankaat kuitennii, pyysi Emma.

Äiti aukaisi paketin pöydälle ja naiset ihastelivat sametin välkkyvää pintaa, silitellen sitä. Mekin yritimme, mutta mummo ärjäisi heti.

- Näpit poes, vasta söettö ja rasvootto.

Ei auttanut edes nenän nyrpistely, kauemmaksi oli mentävä.

- Antaakohan se panna ne piälle, kun valamiiks tulloovat, sipatimme keskenämme. Piti oikein nauraa noille äkäisille akoille.

 

Suomen Verkkomaksut
Evolution Solutions Verkkokaupparatkaisu