Finnish English Russia
Isoäidin Aikaan
Pikahaku
Tuoteryhmät
Muistojen säveliä yli
50 vuoden takaa
Valokuva-albumi
Elävää kuvaa
Linkit
Entisajan kyläyhteisö
Maitolaiturilla
Medialle
Iltapuhteita lapsille
Tuvan tunnelmia
Uutisvakka
Uutiskirje
Sähköpostiosoitteeni:
Maksutavat
Kynttiläntekopäivä

- Tulko sieltä kirkolta niitä kynttilöetä? kyseli mummo ensimmäiseksi Posti-Hildalta, ennen kuin Hilda ehti edes postia antamaan.

- Koko kirkonkylällä ei ollut minkään valtakunnan tuikkuja, kynttilöestä puhumattakaan, vastasi Hilda, kohta männää entisee päreaekaan.

- Sitten on lammas tapettava, mulla on vielä kynttiläntekotarpeet tallessa. Pittääki tytöt opettoo kynttelin valluun vaehteeks.

Oskarille tuli urakka navetan takana. Mummo itse keräsi kaiken talin ja huuhteli sen moneen kertaan.

Emman piti hakea parvelta iso, musta pata ja laittaa tuli tuvan isoon hellaan. Tuvassa ei yleensä keitetty enää mitään, paitsi joulujuurekset isoissa padoissa. Keittiön hella oli pienempi ja uudempi arkikäyttöön.

- Nyt tytöt töehin. Tässä on syvänlankoo kerällä ja luotipaeno, selitti mummo meille.

Koskaan emme olleet nähneet kumpaakaan. Lanka oli jo päältä kellastunut, mutta valkeaa sisältä. Se oli paksua pumpulilankaa. Langasta leikattiin samanpituisia pätkiä kaksitoista kappaletta. Sydänlangan toiseen päähän sidottiin pieni luotipaino, kai jotain rautaa, jotta lanka painuisi suoraan sulaan taliin.

- Tämän verrran tehhään kynttilöetä huomenna, kun minä ensin keitän talin isossa paassa kiehuvaks. Niättö, mite valetaan omatekoset kuusenkynttilät täks jouluks.

Olihan jännää. Aamulla heräsimme ajoissa ja odottelimme valmiina ryhtymään mummon apulaisiksi. Mummo sitoi lenkkisolmulla yhden kynttilän sydänlangan pieneen painoon valmiiksi, ja kun talipata kiehui kuumana, kantoi hän sen rappusille.

- Nyt tytöt kahtapuolen kahtomaan. Näen tehhään kynttilöetä, eikä ennen muuten tehtykään.

Hän upotti langan kuumaan nesteeseen ja nosti ylös kylmenemään. Pikkuhiljaa alkoi langan ympärille kertyä valkoista, vähän muhkuraista kynttiläainesta.

- Niättönkö, tästä tulloo kohta sopivan kokonen kuusenkynttilä, sanoi mummo ja oikein hymyili onnistuessaan.

Valmis kynttilä ripustettiin narulle kuivumaan ja kovettumaan. Paino otettiin pois ja sidottiin seuraavaan.

- No, ota sinä, ojensi mummo lankaa minulle. Aloin tehdä samoin. Voi, miten ihanaa oli osata mummon ohjeiden mukaan tehdä omaa kynttilää ensikertaa.

- Tienkö isomman?

- Tie vuan, mutta siihen tarvitaan pitempi lanka. Minä leikkoon.

Sain oman, ison kynttiläni valmiiksi, ja Maija tunki tekemään omaansa. Maijaa kuitenkin pelotti kuuma pata ja hän pudotti lankansa pataan.

- Elä hättäele, lohdutti mummo, minä ongin sen poes.

Välillä piti pata viedä tulelle uudestaan, kun koko massa alkoi jäähtyä pakkasessa. Silloin saimme lämmitellä käsiäkin välillä. Koko päivän teimme kynttilöitä, kunnes talikerros padassa oheni ja oheni ja viimein oli pelkkää vettä.

Tuli kynttilöitäkin: pitkä rivi kuusta varten ja vielä viisihaaraiseen isot ja minun omani. Sai Maijakin oman kynttilän, vaikka mummon oli se valettava, kun Maija ei itse vielä osannut.

Kynttilät jähmettyivät yön yli ja aamulla mummo keräsi ne varastoon joulua varten. Olihan ne vähän muhkuraisia, mutta äiti onneksi sanoi niitä hyvin taiteellisen näköisiksi.

Suomen Verkkomaksut
Evolution Solutions Verkkokaupparatkaisu